Meidän ei tarvitse muuttaa mitään!
Suurin piirtein otsikon mukaisesti kommentoi Ukrainassa taistellut majuri Jouni Lahti Suomen koulutusjärjestelmää Suomenlinnan upseerikerholla 17. marraskuuta pidetyssä RUY:n ja MY:n esitelmätilaisuudessa. Paikalla oli lähes 50 jäsentä kuuntelemassa miestä rintamalta. Taistelukentän realiteetit ja tuntemukset tulivat normaalia lähemmäksi kuulijaa, kun niitä kuvailee taistelutehtäviin Ukrainaan ajautunut suomalainen upseeri. Jouni lähti Ukrainan koulutustehtäviin, mutta erinäisten vaiheiden jälkeen löysi itsensä etulinjasta. Vaativista kuntotesteistä paikan päällä selviämistä voidaan pitää melkoisena suorituksena 64-vuotiaalta laskuvarjojääkäriltä. Kovaa kuntoakin tärkeämpää oli kuitenkin varmasti maltti sekä iän ja kokemuksen mukanaan tuoma johtamisvalmius.

Ulkomaalaiset vapaaehtoiset taistelivat omassa yksikössään, jossa ulkomaalaisen oli mahdollista edetä enintään joukkueen johtajaksi. Useimmat Jounin kokemukset liittyivätkin tavalla tai toisella johtamiseen, josta hänellä oli sekä hyviä että huonoja kokemuksia. Taistelutekniikka oli Ukrainassa vaikuttanut edelleen kärsivän usein venäläiseen sodankäyntiin liitetyistä ongelmista, kuten täydellisestä tehtävätaktiikan puuttumisesta. Tehdään juuri niin kuin esimies on käskenyt eikä osata, haluta tai uskalleta soveltaa toimintaa tilanteen mukaisesti. Myös maaston ja tulituen hyödyntäminen oli harvinaista ja hyökkäyksessä saattoi syntyä usein turhia tappioita.
Esitelmä poiki useita kysymyksiä, jonka jälkeen RUY:n puheenjohtaja palkitsi Jouni Lahden yhdistyksen 100-vuotis juhlakirjalla. Sitten nautittiin yhdistysten tarjoamana jotakin ihan uutta, eli uuden kerhoemännän loihtimaa karjalanpaistia. Yleensä kun kerholla on totuttu salaattiin ja kiusaukseen. Oikein hyvin maistui karjalanpaisti osallistujille. Toki näiden tilaisuuksien keskeinen anti liittyy aina aselaji- ja puolustushaaraveljien tapaamiseen ja kuulumisten vaihtamiseen. ”Veljien” kesken nytkin kokoonnuttiin, sillä yleisöön ei tällä kertaa saatu naispuolisia jäseniä.
Kuvat Ove Enqvist.
