Rannikkoupseerien jäsenmatka 2021

Kadetit ottivat osaa Rannikkoupseeriyhdistyksen 6. – 8. elokuuta toteutetulle jäsenmatkalle, joka suuntautui vallitsevasta tilanteesta johtuen kotomaahamme.

Matkan ensimmäisenä kohteena oli päämajakaupunki Mikkeli. Ensin pysähdyimme Maavoimien esikunnassa, jossa suunnittelupäälikkö eversti Jyrki Kaisanlahti piti mielenkiintoisen esityksen Maavoimien valmiudesta, siitä miten sitä on kehitetty ja tullaan kehittämään.

Esityksen jälkeen komentaja Mika Dahlbo, Maavoimien merikomentaja, kertoi tehtävästään Merivoimien yhteysupseerina maavoimissa. Hän avasi konkreettisesti sitä, miten puolustushaarojen välistä yhteistyötä toteutetaan. Molemmat esitykset olivat erityisesti kadeteille mutta myös koko yleisölle hyvin antoisia.

Eversti Jyrki Kaisanlahti
Komentaja Mika Dahlbo

Mikkelissä illastimme Mikkelin klubilla. Ruokailu tapahtui samassa huoneessa, jossa Mannerheim sotien aikana ruokaili tarjoilijaa lainataksemme ”noin 1816 kertaa”. Ruokalistalla oli marsalkan suosikkiruokia. Alkupalana oli luonnollisesti vorschmack lampaanlihasta, pääruokana oli kuha valewska ja jälkiruokana karpalojäädykettä. Maistoimme piripintaan kaadetun Mannerheimin ryypyn, joka ohjeiden mukaisesti nautittiin ”kolmella puraisulla”. Illallisella meillä oli hyvä tilaisuus tutusta vanhempiin rannikkoupseereihin. Pienen lämmittelyn jälkeen sotajutuilla ei ollut loppua. Myös tiukkaa mutta hyvähenkistä väittelyä saatiin seurata.

Mikkelissä vierailimme myös Jalkaväkimuseossa sekä sodan ja rauhan keskus Muistissa. Jalkaväkimuseo oli hyvin perinteinen museo, jossa kerrattiin suomalaisen jalkaväen sotahistoriaa sisällissodasta jatkosodan loppuun. Lisäksi erikoisnäyttelynä oli avattu suojeluskuntatoiminnasta kertova osio, joka esitti suojeluskuntatoiminnan onnistumisia ja synkempiä hetkiä. Oppaallemme tulee antaa erityiskiitos havainnollisesta ja asiantuntevasta opastuksesta! Muisti on kesäkuussa avattu keskus, jolla on perinteisistä museoista poikkeava tavoite. Oppaan sanoin he pyrkivät edistämään rauhaa esittelemällä sitä, miltä sota yksilöstä tuntuu. Museon kierros johdatti rauhasta poikkeustilaan ja sota-aikojen niukkaan elämään niin rintamalla kuin linjojen takanakin. Keskuksen yhteydessä on päämajamuseo, jossa esiteltiin niitä olosuhteita, joissa Puolustusvoimia johdettiin sota-aikana. Mikkelissä siis tutustuttiin laajemmin Mannerheimin arkeen toisen maailmansodan aikana alkaen ruokailutilasta päättyen työpisteeseen. Hänen työhuoneensa oli kovin arkisen ja askeettisen näköinen.

Hämeenlinnassa pääsimme illastamaan Hämeen linnaan, jonka miljöö on todella vaikuttava. Linnatupa, jota on historian saatossa käytetty monipuolisesti tyrmänä, hevostallina ja ruokailutilana, loi illalliselle juhlallisen tunnelman. Illallisella oli jälleen mahdollisuus tutustua tarkemmin matkaseurueeseen, jonka tarinoista voi valmistuva upseeri ammentaa oppia paljon omalle työuralleen.

Matkan viimeisenä päivänä tutustuimme Panssarimuseoon, jossa saimme panssarikillan aktiivijäseneltä hyvin syväluotaavan opastuksen suomalaiseen panssariaselajiin. Museossa olleen kaluston määrä ja laatu yllättivät positiivisesti. Ymmärrys panssariaselajista sekä varsinkin sen sodanaikaisesta historiasta kehittyi kierroksen aikana. Täytyy todeta, että pienestä on lähdetty liikkeelle, mutta pääsääntöisesti vähäisiä resursseja on osattu hyödyntää tehokkaasti. Toisena viimeisen päivän kohteena oli museo Militaria, joka oli näyttelyn ja materiaalin puolesta käymistämme museoista kattavin. Vapaalla kiertelyllä jokainen sai tutustua juuri haluamaansa osioon maamme sotahistoriasta, mutta yhdellä vierailulla ei koko museon näyttelyä pystynyt kokemaan. Painopiste viestiin, tykistöön ja pioneeriaselajiin kiinnostivat erityisesti, koska ne olivat aiemmissa museoissa jääneet vähemmälle tarkastelulle. Lisäksi on mainittava tykistökenraali Nenosen ja presidentti Rydin elämää käsitelleet näyttelyt. Erityisesti Rytin näyttelystä välittyi inhimillisyys sekä presidentin toimen raskaus.

Matkan aikana vanhempien upseerien mutkaton suhtautuminen nuorempiinsa on antanut Rannikkoupseeriyhdistyksestä varsin lämpimän kuvan. Heiltä sai hyviä vinkkejä varsinkin siihen, millaisella asenteella tulevalle työuralle on syytä suunnata. Lyhyesti sen voi summata näin: kaikkea ei tarvitse osata, mutta on oltava valmis työskentelemään, oppimaan ja tekemään parhaansa. Tunnemme olomme hyvin tervetulleiksi Rannikkoupseeriyhdistykseen ja odotammekin innolla seuraavaa matkaa.

Merikadettikurssi 88:n rannikko-opintosuunnan kadetit

You may also like...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

css.php