Puheenjohtajan joulutervehdys

Kovin on pandemia rajoittanut tänäkin vuonna myös rannikkoupseerien toimintaa. Jotenkin vain se lyhytkin ystävien tapaaminen tuntuisi tärkeämmältä kuin mielenkiintoisestakin aiheesta pidettävä etäluento. Alkuvuodesta tosin Meriupseeriyhdistys järjesti ansiokkaan webinaarin vedenalaisesta sodankäynnistä. Myös moni rannikkoupseeri osallistui tuohon pääluvultaankin varsin hyvin onnistuneeseen, yli sadan henkilön tapahtumaan.

Vuosikokouksemme pidettiin huhtikuussa niin ikään etäkokouksena. Nyt Teams-kokoukseen saatiin kolmisenkymmentä jäsentä. Merkittävimpänä asiana kokouksesta jääköön mieleen Ove Enqvistin palkitseminen yhdistyksen kultaisella ansiomerkillä. Yhtä aikaa näitä merkkejä voi kantaa korkeintaan kymmenen yhdistyksen jäsentä.

Vuosikokouksen ikävänä velvollisuutena oli kerrata koronavuoden aiheuttamat peruutukset niin Moskovan matkan kuin Rysäkarin kesäretkenkin osalta. Uuden matkan suunnittelu oli kuitenkin aloitettu. Tuolloin uskottiin viimeistään alkusyksystä 2021 päästävän kurimuksesta eroon. Kohteeksi oli valittu Viro, jossa rannikkoupseerimme Ulla Murtomäki olisi meitä luotsannut. Mutta niin vain jouduttiin Virostakin luopumaan, ja suuntasimme pienellä joukolla kotimaahan, nyt Mikkeliin ja Hämeenlinnaan. Uskon että saimme vähintään riittävän museoannoksen, sillä ohjelmaan sisältyivät sekä Jalkaväkimuseo että Sodan ja rauhan keskus Muisti Mikkelissä, Panssarimuseo Hattulassa sekä Museo Militaria Hämeenlinnassa. Ehkä suurimman vaikutuksen teki Panssarimuseo, joka on pystynyt pääosin itse hankkimallaan rahoituksella rakentamaan varsin kattavan näyttelyn. Toki osallemme sattunut mainio opas tekisi mistä tahansa museokierroksesta mieleen painuvan.

Matkailu avartaa ja esimerkiksi Mikkelin klubi tarinoivine hovimestareineen oli varmasti elämys kaikille mukana olleille. Lyhyenkin matkan helmiä ne kuitenkin ne hetket, kun voidaan istahtaa alas ja vaihtaa tarinoita sukupolvien välillä niin rannikkotykistön tähtihetkistä kuin rannikkopuolustuksen nykypäivästäkin.

Jotakin erityistä on kuitenkin tänä vuonna saatu aikaan, kun yhdistyksen Suomenlinnassa olleen perinnehuoneen materiaali on pääosin saatu esille uuteen kotiin Helsingin Bulevardilla, ravintola Kiltakellarissa. Huoneen sisustus on vielä keskeneräinen, mutta kyllä siellä kannattaa piipahtaa joko lounaalla tai varata kabinetti illaksi sopivalle kokoukselle tai muulle tapahtumalle. Seuraava askel perinnetilassa on esineiden tarinoiden kokoaminen ja esille laitto huoneeseen niin, että kävijät voivat paremmin ymmärtää niiden kautta aselajin historiaa. Myös aselajikillat saattavat laittaa huoneeseen esille edustavia esineitään, osin jo näin on. Lukekaa tarinoita kuvineen ruy.fi sivuiltamme. Sivuilta voitte kerrata myös ahkeran sihteerimme Jarmo Valtimon kuukausittaiset tiedotteet, joissa luodaan katsauksia myös yhdistyksemme historiaan.

Kolmannesta rokotekierroksesta huolimatta ei ensi vuosikaan taida palauttaa meitä vanhaan normaaliin. Silti olemme alustavasti johtokunnassa suunnitelleet jäsenmatkaa Pariisiin, jossa jäsenemme Anssi Munkki on nyt tarjoutunut meitä toukokuussa isännöimään. Toivottavasti se saadaan toteutettua, ja ehkä vihdoin myös tuo kesäretki Rysäkarille – ja Harpaskogin puolustuslinjallekin on esitetty kovasti halukkuutta.

Oikein hyvää joulua ja sen odottelua kaikille! Toivottavasti pystytte tapaamaan läheisiänne – ilot kun tuppaavat olemaan jaettuina aina monin verroin auvoisempia.

Auvo

PS. Artikkelin kuva on tämänpäiväisestä piparien koristelusta tyttäreni kanssa. Taita olla jo kymmenes joulu kun näpertelemme nämä syötävän hienot taideteokset. Pitäkäämme kiinni perinteistä.

You may also like...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

css.php