RUY jäsenmatka 2026 – Portugali, Lissabon

Artikkeli julkaistaan pitkäaikaisen jäsenen Heikki Kivirannan muistoa kunnioittaen.

Vanhusvuoden kiireisen kevään keskellä iloa ja rentoutumista toi Rannikkoupseeriyhdistyksen
(RUY) jäsenmatka aurinkoiseen Portugaliin, pääkaupunki Lissaboniin. Tässä kirjoituksessa
sanoitan, ja toivottavasti myös välitän tunnelmia kyseiseltä matkalta. Haluan alkuun jo
osoittaa suurimmat kiitokseni RUY:lle ikimuistoisen matkan mahdollistamisesta sekä
järjestämisestä.

Torstai 16.4.

Matkamme alkoi 16.4. Merisotakoululta. Olimme juuri päässeet kansainvälisistä toimintaa
käsittelevän opintojakson viimeiseltä luennolta ja tunnelma oli vähintäänkin odottava.
Olimme pakanneet kaiken tarvittavan mukaan matkalaukkuihin, tiedostaen ettei suurille
tuliaisille olisi tilaa käsimatkatavaralaukuissamme. Lähdimme Suomenlinnasta hyvissä ajoin
kohti Kauppatoria, jossa meitä odotti kyyti Helsinki-Vantaan lentokentälle. Lentokentälle
saavuttuamme matkatunnelma kohosi entisestään, kun saavuimme muun seurueen luokse ja
esittelemään itsemme heille. Ensikohtaaminen oli erityisen lämmin ja meidät otettiin hyvin
mukaan porukkaan, kiitos tästä kuuluu muulle matkaseurueelle. Myös maavoimista
rannikkojoukkoihin valmistuvat kadetit liittyivät seuraamme ja olimme valmiita lähtöön.
Lentomme lähti kello 18.25 kohti Amsterdamia ja sieltä välilaskun kautta jatkoimme kohti
Lissabonia. Olimme perillä Lissabonissa kello 22.50. Lentokoneesta poistuttuamme ja
noustessamme lentokenttäbussiin tunsimme lämpimän merituulen kasvoillamme – loputkin
Suomen keväiset vilunväreet karistuivat pois. Saavuimme hotellillemme bussikuljetuksilla ja
olimme perillä noin kello 23.30. Päivä oli ollut tähän mennessä pitkä, joten päätimme käydä
läheisessä pikaruokaravintolassa syömässä ja mennä nukkumaan. Tästä se matka alkaa.

Perjantai 17.4.

Matkan ensimmäinen aamumme valkeni ja aamiaisen jälkeen siirryimme busseilla kohti
ensimmäistä vierailukohdettamme – STRIKFORNATO:n esikunta. Vierailuun sisältyi muutama
luento aiheesta, jotka avarsivat NATO:n kansainvälisen toiminnan laajuutta sekä Suomen
osallisuutta siihen. Yhteiskuvien ja kiitosten jälkeen siirryimme tien toiselle puolelle, NCIA:n
(NATO Communications and Information Agency) toimipisteeseen. Toimipisteen auditoriossa
meille kerrottiin organisaation toiminnasta ja saimme esittää kysymyksiä. Alueella järjestetty
vierailu oli ennen kaikkea avartava – liittoumalla on paljon toimintaa eri puolilla maailmaa.
Bussimme odottivat alueen ulkopuolella valmiina siirtämään seurueemme seuraavaan
kohteeseen. Matkasimme Bateria de Laga:n museoiduille rannikkotykeille. Paikan päällä
meitä odotti äärimmäisen ystävällinen herrasmies, joka toimi oppaanamme
museokierroksella sekä järjesti fantastisen lounaan viereisessä ravintolassa. Rannikkotykit
olivat ikäisikseen erittäin hyvässä kunnossa ja kierroksella kuulimme myös alueen historiasta.

Museokierroksen jälkeen odotti kenties päivän kohokohta, ja syy miksi olimme hikoilleet
Lissabonin kuumassa auringossa puvut päällä. Seuraavana kohteenamme oli Suomen
suurlähettilään residenssi Lissabonissa. Lyhyen bussimatkan jälkeen saavuimme kohteeseen
ja suurlähettiläs henkilökuntineen ottivat meidät vastaan. Jälleen kerran, vierailu oli
ikimuistoinen ja pääsimme keskustelemaan sekä suurlähettilään että hänen henkilökuntansa
kanssa. Tarjoilut residenssillä olivat niin ikään erinomaiset. Vierailun, keskustelujen ja
kiitosten jälkeen siirryimme busseilla takaisin hotellille ja päivän vierailukohteet oli vierailtu.
Päivä ei kuitenkaan loppunut siihen, vaan lähdimme pienemmällä porukalla tutustumaan
vielä Lissaboniin sekä kaupungin ravintolatarjontaan. Söimme illallisen paikallisessa
pizzeriassa ja tutustuimme RUY:n jäsenistöön. Kiitokset vielä JaValle illallisen järjestämisestä
nuorille kadeteille.

Lauantai 18.4.

Lauantai valkeni jälleen aurinkoiseen säähän. Aamupala nautittuamme siirryimme jälleen
busseille ja niin edelleen kohti seuraavaa vierailukohdetta – Bateria da Raposeira:n
rannikkopatterialuetta. Edellisen päivän vierailukohteeseen Bateria de Laga:an verrattuna
Bateria da Raposeira oli kärsinyt huomattavasti enemmän modernista katutaideilmiöstä, siis
graffitimaalauksista. Itse alue oli upea ja rannikkotykkejä oli useita. Oppaanamme toimi jo
edelliseltä päivältä tuttu herra. Hän kertoi meille alueen historiasta ja keskustelimme myös
rannikkotykistön lakkauttamisen vaikutuksista alueeseen sekä sen toimijoihin, niin
sotilaallisesta kuin siviilinäkökulmasta.

Siirryimme oppaamme johdolla seuraavalle rannikkopatterialueelle, noin puolen tunnin
ajomatkan päähän. Bateria da Raposa:n rannikkopatteri oli perustettu niin ikään suojelemaan
Lissabonin kanava-aluetta lännestä päin lähestyvää merivihollista vastaan. Oppaamme
esitteli meille aluetta sekä siellä sijaitsevia tykkejä. Pääsimme myös yhden rannikkotykin
sisälle ja siellä opimme hieman kyseisen rannikkotykin mekaniikasta sekä
ampumatekniikasta.

Rannikkopatteritäyteinen aamupäivä olikin hyvä lopettaa lyhyen matkan päässä
sijainneeseen ravintolaan, jossa meille tarjoiltiin paikallinen lounas. Moni meistä pääsikin
maistamaan ensimmäistä kertaa mustekalaa ja sepä vasta jakoikin matkaseurueen kahtia –
joko pidit tai et pitänyt laisinkaan. Lounas oli tuhti ja vietimmekin pöydän ääressä tovin.
Mihinkään ei ollut kuitenkaan kiire, koska oli erittäin mukava jatkaa tutustumista muihin
RUY:n jäseniin sekä paikallisväestöön. Matkan aikana kuulimme lukemattomia tarinoita
vanhemmilta yhdistyksen jäseniltä sekä keskustelimme heidän työuristaan sekä
uravalinnoistaan. Paikallinen oppaamme kertoi myös opettavaisia tarinoita niin
rannikkotykeistä sekä Lissabonin alueella elämisestä.

Lounaan jälkeen palasimme hotellille, jossa oli hieman omaa aikaa ennen koko
matkaseurueelle järjestettyä illallista. Tässä vaiheessa kukin teki mitä parhaaksi näki – jotkut
jäivät latailemaan akkuja hotellille, kun taas jotkut suuntasivat kaupungille tutustumaan
nähtävyyksiin, minä mukaan lukien. Kävelin vähän matkan päähän Praça do Comércio:n
aukiolle ja hämmästelin satama-alueen lukemattomia luksusjahteja. Tästä suuntasin
viimeisille tuliaisostoksille ja löysin myös itselleni jotain kotiin viemisiksi.

Kokoonnuimme osan kanssa hotellin aulaan, josta lähdimme kävelemään kohti
illallisravintolaa. Ravintolaksi oli valikoitunut Trindade Brewery, joka oli rakennettu vanhan
luostarin tiloihin. Paikan päälle saavuttuamme meitä odotti varatut pöydät ja pian olimmekin
jo alkumaljat käsissämme odottamassa alkuruokaa saapuvaksi. Menu koostui alku-, pää- ja
jälkiruoasta. Alku- ja pääruoan suhteen yksinkertainen oli kaunista – aluksi saimme leipää,
voita sekä oliiveja ja pääateriana naudan ulkofileepihvi kastikkeella sekä ranskalaisia.
Kokemuksen kruunasi jälkiruoaksi tarjoiltu Toucinho do Céu, joka on paikallinen leivonnainen.
Viimeinen ilta oli ikimuistoinen. Lukemattomat pöytäkeskustelut kääntyivät usein nauruksi ja
iloksi – tunsimme todellista yhteenkuuluvuutta, etenkin matkan loppua kohden.

Sunnuntai 19.4.

Matkan viimeinen aamu valkeni ja ryhdyimme pakkailemaan hiljalleen matkalaukkujamme
huonekaverini kanssa. Ennen lentokentälle siirtymistä ainoana aktiviteettina oli paikalliseen
sotamuseoon tutustuminen. Aamupalan jälkeen jätimme laukkumme hotellille säilöön ja
lähdimme kävelemään kohti museota, johon olikin hieman pidempi kävelymatka. Museo oli
valtava ja seurasi kronologisessa järjestyksessä Portugalin asevoimien sekä aseiden
kehitystä. Museokierroksen jälkeen suurin osa kävi vielä lounaalla ennen
lentokenttäkuljetusten lähtöä. Itse maistoin paikallista lähiruokaa eli sardiineja. Lentomme
kohti Suomea lähti klo. 15.35 ja Suomessa olimme noin puolen yön aikaan.

Lopuksi haluan kiittää kaikkien rannikkojoukkoihin valmistuvien kadettien puolesta
Rannikkoupseeriyhdistystä matkan mahdollistamisesta sekä sen järjestämisestä. Matka oli
ikimuistoinen ja oli äärimmäisen hienoa päästä mukaan yhdistyksen toimintaan jo
kouluajasta alkaen. Odotamme innolla yhdistyksen tulevia tapahtumia ja ennen kaikkea
jäsenmatkoja.

Kadetti Juuso Sarkkinen / 93. merikadettikurssi